Aleksandr Puškin

Aleksandr Sergejevitš Puškin oli romantiikan ajan venäläinen runoilija ja prosaisti, joka toi venäläisen kirjallisuuden maailmankirjallisuuteen. Häntä pidetään Venäjän kirjallisuuden noin vuosille 1820–1880 ajoitetun kultakauden synnyttäjänä.

Nuori Puškin kirjoitti romanttisen vapausihanteen mukaisia, terävän satiirisia säkeitä kahlitsevia auktoriteetteja vastaan, esimerkiksi runossa ”Vapaus”. Poliittisten mielipiteidensä vuoksi Puškin karkotettiin vuonna 1820 Pietarista Venäjän keisarikunnan eteläosaan, Bessarabiaan. Myöhemmin hän asui Odessassa sekä äitinsä maatilalla lähellä Pihkovaa, missä tutustui kansankulttuuriin. Tämän ajan romanttisissa runoissa on vahva lordi Byronin vaikutus. Puškin sai palata Pietariin vuonna 1826 Nikolai I:n noustua valtaan.