Paharpur

Paharpur on rauniokaupunki Bangladeshissa. Mahayana-buddhalaiset asuttivat kaupunkia 700-luvulta 1200-luvulle. Paharpur on erityisen arvokas muistomerkki buddhalaisesta arkkitehtuurista, jonka esimerkkiä seurattiin ympäri Etelä-Aasiaa. Se on ollut Etelä-Aasian suurin yksittäinen buddhalaisluostari ja huomattava buddhalaisen tiiliarkkitehtuurin saavutus. On ajateltu sen olleen mallina 400 vuotta myöhemmin Kaakkois-Aasiaan tehdylle Angkor Watille.

Kaupungin arkeologisesti merkittävin rakennus on suuri luostari, Sompur Bihara. Palan kuningaskunnan hallitsija Dharmapala rakensi luostarin 700-luvulla aasialaiseksi oppimis- ja pyhiinvaelluskeskukseksi. Luostarikompleksin pinta-ala on 85 000 m² ja se koostuu 177 luostarikammiosta, useista stupista ja temppeleistä sekä lukuisista sivurakennuksista. Luostarin koristellut terrakottalaatat esittävät jumalia, kasveja, eläimiä, miehiä ja naisia. Vuonna 1985 luostari valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon.