Pappila

Pappila on ollut kristillinen kirkon seurakunnan pappien, työsuhdeasunto, jota koski asumisvelvollisuus. Kirkkoherran virkataloon liittyi myös virkatilat.Papin asuntoa nimitettiin virka-asunnoksi silloin, kun siihen ei kuulu maa-alaa, muuten virkataloksi. Papiston virkataloja olivat kirkkoherranvirkatalo eli pappila ja kappalaisenvirkatalo eli kappalaisenpappila, joista myös saatettiin käyttää nimitystä puustelli. Kanttorillakin on voinut olla asuntona virkatalo, kanttorila.

Aikaisemmin Suomen pappilat olivat maatiloja, joiden tuotto oli merkittävä osa papin palkkaa. Toisaalta pappilan asukas vastasi työsuhdeasuntonsa kunnossapidosta. Vuoden 1922 laki evankelis-luterilaisten seurakuntain papiston palkkauksesta muutti asiaa siten, että vakinaisessa virassa toimivan papin palkan pääosan tuli olla rahapalkkaa. Nykyisin on siirrytty normaaliin työsuhdekäytäntöön, jossa kirkkoherralla voi olla luontoisetuna työsuhdeasunto, kuten muillakin palkansaajilla.